08/2026 | Kimmo Lahtinen
Korkeimmassa hallinto – oikeudessa käsiteltiin lainan ja lahjan välistä rajanvetoa verolainsäädännössä (KHO 2026:54, annettu 26.6.2026)
Asiassa oli kysymys siitä, oliko lapsen vanhemmiltaan saamassa 270.000,00 euron varojen siirrossa kysymys lahjasta, josta olisi pitänyt suorittaa lahjaveroa. Verohallinto, verotuksen oikaisulautakunta ja hallinto – oikeus olivat kaikki sitä mieltä, että varojen siirrossa on ollut velkasuhteen sijaan kysymys lahjasta, josta tulee suorittaa lahjaveroa. Mainittakoon, että hallinto – oikeudessa päätös tehtiin vastoin asian esittelijän kantaa.
Asiassa oli arvioitavana, oliko asiassa saatu veronalainen lahja vai oliko esillä oleva suoritus vanhemmilta saatu laina, joka tulee maksaa takaisin. Verolainsäädäntö ei estä vanhempia lainaamasta varoja lapsilleen. Onko kyseessä laina vai lahja edellyttää aina kuitenkin kokonaisharkintaa. Arviossa otetaan huomioon laina – ajan pituus, lainan lyhentämistapa ja – aikataulu. Olennaista on, että lainasta laaditaan lyhentämisaikataulu, jota myös noudatetaan. On huomattava, että koronmaksuvelvollisuutta ei edellytetä. Velka voi siis olla koroton.
Veronsaajien oikeudenvalvontayksikkö totesi, että lainaa voidaan pitää lahjana, jos olosuhteista voidaan päätellä, että lainaa ei alun perinkään ollut tarkoitus maksaa takaisin. Velkakirjassa oli sovittu 27 vuoden laina – aika ja siihen liittyi laina – ajan alkuun sijoittuva lyhennysvapaa. Vielä laina oli vakuudeton eikä velkakirjassa ollut ehtoja velan ennenaikaisesta takaisinmaksusta.
Korkeimmassa hallinto – oikeudessa on aikaisemminkin käsitelty lainan ja veronalaisen lahjan välistä rajanvetoa. Molemmissa tapauksissa (KHO 1986-B-II-601 ja KHO 1989-B-562) tehdyt järjestelyt on katsottu lopulta veronalaiseksi lahjaksi.
Esillä oleva tapaus kuitenkin olennaisesti poikkesi aiemmasta ratkaisukäytännöstä. Vaikka velkakirjassa oli sovittu laina – ajan alkuun sijoittuvasta lyhennysvapaasta, vaikka laina – aika oli pitkä ja lyhennysohjelma takapainotteinen, jotka eivät kokonaisuutena arvioiden olleet tavanomaisia lainaehtoja luonnollisen henkilön ollessa kyseessä, niin ratkaiseviksi syiksi nousivat lopulta varat vastaanottaneen henkilön bruttotulot ja lainan tosiasiallinen lyhentäminen. Henkilön tulot osoittivat henkilön kykyä maksaa lainaa takaisin vanhemmilleen takaisinmaksu suunnitelman mukaisesti. Ja kun näin vielä tosiasiallisesti tapahtui, niin kokonaisharkintaa kääntyi henkilön eduksi ja lahjaverotus kumottiin.
Ratkaisun taustalla vaikutti kaksi keskeistä asiaa. Ensimmäinen oli se, että lainaamisen ja lahjan rajanvedossa huomiota kiinnitetään samoihin seikkoihin, millä rahalaitokset tarjoavat rahaa omille asiakkailleen. Perheen sisäisessä velaksiannossa on noudatettava lähtökohtaisesti näitä samoja periaatteita, jotta lahjaverotusta ei toimitettaisi. Näin oli tässäkin tapauksessa. Aivan olennaista on takaisinmaksusuunnitelman olemassaolo ja sen noudattaminen.
Juridisesti asiassa oli lopulta pöydällä myös se verolainsäädännössä yleisesti hyväksytty periaate, joka antaa verovelvolliselle oikeuden valita kannaltaan edullisimman vaihtoehdon, jos se vain vastaa oikeustoimen todellista luonnetta ja tarkoitusta sekä sisällöltään että muodollisesti.
—
Uutislehteä ajankohtaisista tai kiinnostavista veroasioista toimittaa entinen Uudenmaan veroviraston verotarkastaja ja Veronmaksajain keskusliitto ry:n verojuristi Kimmo Lahtinen. Tällä hetkellä valmistelen työni ohessa vero – oikeudellista väitöskirjaa Tampereen yliopistossa.
Hoidan runsaasti erilaisia yksityisten ja yhtiöiden verotukseen liittyviä asioita, joten kannattaa olla matalalla kynnyksellä yhteydessä.
Kimmo Lahtinen
kimmo.lahtinen@veneskoski.com
puhelin 0400 776 876