09/2026 | Kimmo Lahtinen
Tässä uutislehdessä käsittelen lyhyesti verotarkastuksissa toistuvasti esiin nousevaa kysymystä matkalaskujen oikeasta sisällöstä ja niiden oikeellisuuden selvittämisestä verotarkastuksessa.
Matkalaskun sisällöstä säädetään ennakkoperintäasetuksessa, 3 luku, 17 §. Matkalaskusta tulee käydä ilmi matkan tarkoitus, kohde, tarvittaessa matkareitti, matkustamistapa, matkan alkamis- ja päättymisajankohdat. Matkalaskuun on merkittävä korvausten perusteena käytetyt kilometrimäärät sekä yksikköhinnat. Verotarkastuksessa toimitaan matkalaskujen sisällön tarkastastamisesta käytännössä siten, että verohallinto kerää tiedot verovelvollisen käytössä olevista ajoneuvoista. Näiden ajoneuvojen ajetut kilometrimäärät selvitetään mm. Trafilta ja huoltoyhtiöiltä sekä verovelvolliselta saatujen tietojen perusteella. Ajoneuvoilla ajetuissa kilometrimäärissä on harvemmin havaittu mitään sellaista, joka verotarkastuksessa olisi riitautettava. Tiedot tulevat kolmannelta taholta ja ovat melko luotettavia. Ongelmia syntyy vanhempien autojen kohdalla, joiden matkamittari on voinut olla rikki ehkä pitkän aikaa.
Tämän jälkeen verotarkastuksessa ajoneuvoilla ajettuja kilometrimääriä verrataan aluksi matkalaskuihin. Verohallinto laskee matkalaskuilla olevat kilometrimäärät yhteen ja vertaa niitä ajoneuvoilla ajettuihin kokonaiskilometreihin. Mikäli matkalaskut eivät perustuisi todellisiin matkoihin niin tämä vertailu pelkästään voi jo paljastaa ristiriidan matkalaskujen uskottavuuden osalta ja lisää verotarkastajien velvollisuutta tutkia asiaa enemmän.
Tämän lisäksi ajoneuvojen yhteenlasketuista kilometrimääristä vähennetään verovelvollisen ja hänen taloudessaan asuvien täysi – ikäisten lasten yksityisajojen kilometrien määrät. Näin verotarkastajat pyrkivät varmistumaan matkalaskujen osoittamien kilometrien oikeellisuudesta. Olen havainnut, että talouden yksityisajojen määriä arvioitaessa verotarkastuksissa käytetään varsin vakiintuneesti kilometrimääriä, joilla arvioidaan yksityisajojen määrää autoedun arvioinnissa. Tämä arviointitapa voi johtaa joissakin tilanteissa poikkeuksellisiin johtopäätöksiin ja suoranaiseen kohtuuttomuuteen verovelvollisen puolella. Olen ollut mukana verotarkastuksissa, joissa kaikki matkalaskujen osoittamat ajot on katsottu yksityisajoiksi.
Verotarkastajat saavat tarkastusta suorittaessaan käyttöönsä verovelvollisen pankkitilitiedot. Näitä käytetään verotarkastuksissa siten, että pankkitilitapahtumia verrataan matkalaskujen päivämääriin. “Jos pankkikorttiasi käytetään Tampereella tiettynä päivänä ja matkalaskun sisällön perusteella olet samaan aikaan Oulussa, niin käsillä on ristiriita, joka tulee selvittää”.
Vielä olen havainnut, että verotarkastuksissa käytetään hyväksi myös laajalti käytössä olevista parkkisovelluksista saatavia tietoja, joiden tarkoituksena on osaltaan varmistaa matkalaskujen sisällön oikeellisuus. Vertailu tehdään myös näiltä osin verovelvollisen tiliotteen tietoihin mahdollisten ristiriitojen selvittämiseksi.
Verovelvollisen oikeusturvan tae on se, että matkalasku tehdään aina, kun siihen ovat edellytykset olemassa. On tärkeätä, että matkalasku laaditaan heti siihen oikeuttavan matkan päättyessä eikä siten, että verovelvollinen ryhtyy laatimaan matkalaskuja pahimmillaan kuukausia sitten tehdyistä työmatkoista. Tällaisissa tilanteissa syntyy helposti edellä mainittuja ristiriitoja ja sinänsä aivan todellinenkin matka, voi aiheuttaa harmia myöhemmän verotarkastuksen yhteydessä. Ja lopuksi on tärkeätä muistaa, että matkalaskun sisällön tulee täyttää ennakkoperintäasetuksen sisällön vaatimukset.
—
Uutislehteä ajankohtaisista tai kiinnostavista veroasioista toimittaa entinen Uudenmaan veroviraston verotarkastaja ja Veronmaksajain keskusliitto ry:n verojuristi Kimmo Lahtinen. Tällä hetkellä valmistelen työni ohessa vero – oikeudellista väitöskirjaa Tampereen yliopistossa.
Hoidan runsaasti erilaisia yksityisten ja yhtiöiden verotukseen liittyviä asioita, joten kannattaa olla matalalla kynnyksellä yhteydessä.
Kimmo Lahtinen
kimmo.lahtinen@veneskoski.com
puhelin 0400 776 876